Oikea sadhana

 

Sanskritinkielen sana sadhana tarkoittaa toimintaa jolla on päämäärä. Yleensä sillä tarkoitetaan uskonnollista tai hengellistä harjoitusta joka liittyy Jumalan tai jonkin tietyn jumaluuden palvontaan/palvelemiseen. Sadhanan muoto voi vaihdella meditaatiosta rituaaliin tai asanaharjoitukseen ja sen kirjo on hyvin rikas johtuen erilaisten perinteiden ja perintölinjojen monimuotoisuudesta. Joogakoulussa jossa opiskelen ja opetan sadhanalla tarkoitetaan usein esimerkiksi ashramissa tai kotona tehtävää päivittäistä harjoitusta joka koostuu hathajoogasta ja meditaatiosta. Tärkeää on kuitenkin asenne ja sadhanan asenteen voi tuoda osaksi jokapäiväistä elämää joka hetkessä, etenkin kun kyseessä on tantrisen harjoittajan elämä.

Mitä voimakkaampi ja vilpittömämpi on antaumuksemme tehdessäämme sadhanaa, sitä suuremmat ovat vaikutukset. Mitä kohottuneempien energioiden ja tietoisuudentilojen kanssa resonoimme, sitä suorempi tie kohti Absoluuttia.

Yli 10 vuoden harjoituksen aikana olen huomannut että antamuksellisuudessamme voi olla monia eri asteita sekä erilaisia nyansseja. Myös kokemuksemme Jumalasta voi vaihdella sadhanaa suorittaessa ja niin sen kuuluukin olla edistyessämme harjoituksessamme. Kokemus vaihtelee myös henkilökohtaisten taipumustemme mukaan. Tärkeää ja olennaista on kuitenkin bhakti, rakkaudellisen palvonnan asenne. Se voidaan suunnata mihin tahansa jumaluuden muotoon tai sitten mielellemme abstraktimpaan Jumalaan joka voidaan kokea esimerkiksi Perimmäisenä Tyhjyytenä tai Korkeimpana Tietoisuutena tai niiden yhdistelmänä.

Karkeasti voisin oman kokemukseni mukaan jakaa asennoitumisen Jumalaa kohtaan sadhanan aikana kahteen luokkaan. Ensimmäinen tapa on kohdata Jumala persoonana vuoropuhelun omaisesti. Ja tätä moni varmaan tekeekin esimerkiksi pyhittäessään harjoituksensa verbalisoiden tämän mielessään. Tällä tavalla voimme myös pyytää Jumalalta asioita ja ylläpitää intentioita harjoitukseemme liittyen. Lähestymistapa on siis kuin sanallinen rukous. Sen avulla voimme myös luoda suggestioita ja voimistaa meille hyödyllisiä resonansseja olemuksessamme ja yhteydessämme Jumalaan. Tällainen rukoileva asenne on myös meditaation ja hathajoogan ohella oiva työkalu saavuttaa vähitellen tietoisuudentiloja joissa kohoamme arkisen mielemme yläpuolelle ja sisäinen dialogi hiljenee vähitellen.

Alamme kokemaan erilaisia tyhjyyden tiloja. Lähestymme supramentaalista tietoisuudentilaa ja pääsemme vähitellen yhä korkeammalle. Erilaiset energeettiset kokemukset harjoituksemme aikana ruokkivat tätä tyhjyyden kokemusta ja toisaalta koemme nämä ilmiöt yhä enemmän tyhjyydestä käsin. Jumala tulee meille paradoksinomaisesti yhä läheisemmäksi ja käsinkosketeltavammaksi vaikka emme siitä niitä paljon voi sanoakaan, sen voi vain kokea. Erilaisia aspekteja Jumalasta voi kyllä kokea mutta mitkään sanat eivät lopulta kykene niitä kaikessa kauneudessaankaan täysin vangitsemaan. Tulemme näin kokemaan olevamme yhä enemmän ja enemmän osa Jumalaa ja teemme kaiken yhä enemmän Hänelle ilman tarvetta määritellä sitä. Vähitellen pääsemme lähemmäs Aitoa Jumalaa, Ydintä, joka on lopulta kaikkien määrittelyjen tuolla puolen. Koemme yhä enemmän ja enemmän yksilöllisen tietoisuutemme sulautuvan Absoluuttiseen Tietoisuuteen.

Brahmacharyalla eli seksuaalisella kontinenssilla on tärkeä sija tässä tietoisuuden kasvussa. Tämä koskee kyllä myös muutenkin oman energiamme hallintaa. Voimme yhä lähestyä Jumalaa mielessämme myös verbaalisesti kun haluamme vaikka pyytää jotain tai käydä vuoropuhelua Hänen kanssaan. Vähitellen tämä keskustelukin muuttuu kuitenkin yhä spontaanimmaksi ja intuitiivisemmaksi ja vähemmän mielestämme alkavaksi. Koemme enenevissä määrin erilaisten tunnetilojen kuten vaikkapa intohimoisen rakkauden, tahdonvoiman tai kaipuun sulautuvan yhteen tämän Tyhjyyden kanssa.

Tyhjyyden voi kokea eri tasoilla. Hyvä tapa on keskittyä henkiseen sydämeen rintakehän keskelle. Tätä voi toteuttaa tehdessä mitä tahansa. Vähitellen Tyhjyys alkaa avautua tältä tasolta ja kokemuksemme alkavat tapahtua sitä kautta. Voimme kokea Tyhjyyden myös selkärangassa sushumna nadissa sekä sahasraran tasolla päälaella. Lopulta nämä kaikki Tyhjyyden nyanssit sulautuvat Yhdeksi ja Tyhjyys täyttää kaiken yksilöllisen tietoisuutemme sulautuessa Absoluuttiin. Kokemukseni mukaan parhaimmillaan Tyhjyydessä on mukana myös kokemus rakkaudesta. Pääsemme yhä syvempiin autuuden tiloihin ja lopulta niidenkin tuolla puolen. Uusi haaste jossain vaiheessa voi olla elää näitä tiloja arkielämässä tantrisen periaatteen mukaisesti jättämättä niitä vain meditaatiotyynylle. Tähän auttaa mielemme vakauttaminen avaamalla sydäntämme ja kolmatta silmäämme niitä voimistavin harjoituksin.

Säännöllinen sadhana harjoituksen muodosta riippumatta vaatii tahdonvoimaa ja joskus ponnisteluja. Tulee kuitenkin muistaa myös harmonia. Vähitellen, kun kykenemme olemaan dynaamisia mutta samaan aikaan rentoja ja tarpeeksi kirkkaita tietoisuudessamme, harjoituksemme voi saada erilaisia piirteitä. Itse olen kokenut viime aikoina alati lisääntyvää irtipäästämisen riemua. Olemukseni on energisoitunut mutta päästän irti kaikista jännityksistä fyysisestä kehosta lähtien hienovaraisemmille tasoille asti, jopa kaikenlaisista määritelmistä mm. itseäni kohtaan. Näin pääsen paradoksinomaisesti yhä syvemmälle Itseeni Tyhjyyden asteiden läpi samalla laajentuen kohti Äärettömyyttä. Tämä vaatii jonkinasteista solaarisuutta mentaalisella tasolla, muuten saattaa huomata huijanneensa itseään vaipuen erilaisiin mielikuvituksen harhoihin tai uneliaan mielen sumeaan usvaan. Kundalini shaktin ja sisäisen tulen herättäminen ovat tässä tärkeä tuki.

Tapamme kokea Jumala sadhanassamme siis muuttuu koko ajan kun vaan teemme harjoituksemme vilpittömästi. Ja vähitellen koko elämämme on enemmän ja enemmän sadhanaa ja Jumalan läsnäolo siinä mukana. Ensin ehkä kuin ystävänä jonka kanssa keskustella, sitten erilaisina tuntemuksina, kokemuksina ja tietoisuudentiloina ja lopulta yhä enemmän yksilöllisyytemme sulautumisena Häneen erilaisissa tilanteissa, aluksi selkeästi harjoituksen tuloksena, jossain vaiheessa yhä spontaanimmin erilaisten spontaanien ja transfiguraatiota herättävien kokemusten ja oivallusten ”sytyttäminä”.