Atmanin eli jumalallisen Itsemme oivaltaminen on yksi joogan tärkeimmistä päämääristä tai oikeastaan juuri se tärkein Päämäärä. Erilaiset traditiot ja eri mestarit ovat sitten kehittäneet ja esitelleet sen oivaltamiseksi erilaisia asenteita, harjoituksia ja tekniikoita.
Joitakin näistä on tullut kokeiltua ja viimeisen vuoden aikana olen saanut kokea korkeampia tietoisuudentiloja ja ainakin pilkahduksia tästä korkeammasta Itsestä lähinnä kolmen erilaisen asenteen/harjoituksen kautta. Näiden harjoitusten tausta on tantrisessa shaivistisessa perinteessä ja tukena on toiminut myös merkittävä tantrinen meditaatiota ja tyhjyyden tiloja käsittelevä teksti Vijnana bhairava tantra. Inspiraatiota on tuonut myös enemmän advaita vedanta-traditiosta ammentavat Ramana Maharishin ja erityisesti Nisargadatta Maharajin opetukset. Suoraan asioiden ytimeen haluaville suosittelenkin Nisargadattan opetuksia sisältävää kirjallisuutta kuten suomenkielistä Valvetilasi on unta tai sen englanninkielistä pidempää versiota I am That.
Yksi minulle tutuista näkökulmista ja tavoista lähestyä Korkeampaa Itseä on kun keskitän tietoisuuteni rintakehän keskelle jossa usean perinteen mukaan sijaitsee Henkinen sydämemme. Yleisestikin ottaen on hyvä ylläpitää tietoisuuttaan tällä tasolla kaikessa arjen toiminnassa. Jossain vaiheessa sain intuitiivisia välähdyksiä ristin symbolin metafyysisestä merkityksestä ja kontemploin tätä geometristä muotoa niin että sen keskipiste sijoittuu rintakehäni keskelle. Siitä tietoisuuteni sitten laajenee ristin muodossa eri suuntiin kohti maailmankaikkeuden ääriä (tai siis eihän niitä sinänsä ymmärtääkseni olekaan).
Harjoitus tuo kokemuksen siitä kuinka tietoisuus keskittyy intensiivisesti keskipisteeseen eli Henkiseen Sydämeen mutta samalla laajenee kohti koko maailmankaikkeutta. Kaikki ajatukset joita ilmenee tai energeettiset tuntemukset joita saatan tuntea esimerkiksi chakrojen tasolla ikään kuin uhraan tälle ristille ja näin ne antavat kokemukselle vain lisää energiaa ja tietoisuudentila laajenee laajenemistaan. Harjoituksella voi kokemukseni mukaan hyvinkin saavuttaa samadhi-tiloja, toisin sanoen ekstaattisia tietoisuuden laajenemisen tiloja. Kokemusta saattaa tukea se että laajentaa ristin ”kuvittelun” siinä mielessä kolmiulotteiseksi että suuntien ylös, alas ja sivuille lisäksi laajentaa tietoisuutensa myös rintakehästä eteen ja taakse. Löysin tämän tekniikan intuitiivisesti kontemploimalla mutta löysin sille teoreettisen tuen myöhemmin Rene Guenonin teoksesta Symbolism of the Cross sekä Vijnana bhairava tantrasta.
Viime talvena joulun jälkeen osallistuin Helsingissä hiljaiselle retriitille jonka aikana sain jollain tavalla uuden syventävän kokemuksen meditaatiosta ja Itsen oivaltamisesta. Meditoidessani hiljaisuudessa vähitellen päästäen irti samaistumisesta kehooni, mieleeni ja eri tasoisiin hienovaraisiin rakenteisiin olemuksessani pyrin kohti olemukseni ydintä, Todellista Itseäni. Laajentuneet autuudentilat valtasivat olemukseni. Päätin kuitenkin olla kiinnittymättä niihinkään, päästää irti niistäkin kuitenkin ne hyväksyen. Jossain vaiheessa koin tilan jota arkinen mieli ei pysty täysin kuvailemaan, se oli täysin ajatusten tuolla puolen. Se oli ikään kuin tila tilojen tuolla puolen, transsendenssi.
Tuo tila pysyi yllä olemuksessani retriitin ajan ja useita päiviä sen jälkeenkin. Edelleenkin pystyn ainakin jossain määrin palaamaan siihen kunhan muistan sen ja minulla on tarpeeksi kirkas olo kyetäkseni siihen hetken aikaa keskittymään. Tämä tietoisuudentila toi mieleeni Nisargadatta Maharajin kuvauksen ”tilasta olemisen ja ei-olemisen välissä” ja siltä se tuntuikin. Kuin olisin maailmassa mutta en kuitenkaan. Transsendenssin ja immanenssin raja hämmästyttävällä tavalla ylittyi.
Kolmas näkökulma liittyy sekin Henkiseen sydämeen mutta myös päälaen yläpuolelle hienovaraisessa rakenteessamme. Keskittyessäni näihin kahteen pisteeseen rytmittäen sisään- ja uloshengityksen tietyllä tavalla kykenen melko nopeasti pääsemään meditatiiviseen tilaan ja laajentuneeseen ”käsitykseen” itsestäni. Kokemukseen liittyy havainto hienovaraisesta korkeasta äänestä joka mainitaan useassa henkisessä traditiossa. Tuo ääni on läsnä eräänlaisena taustana elämässämme koko ajan mutta esimerkiksi joogaa harjoittamalla ja hienovaraisia kanavia puhdistamalla voimme havaita sen kirkkaammin ja voimakkaammin.
Asiaan auttaa paljon pään alueen energiakeskusten aktivoituminen ja kundalinin herättäminen ja nostaminen ylös kohti päälakea. Tähän hienovaraiseen ääneen keskittyminen ja sen voimistaminen tahdolla ja energiansuuntaamisella johdattavat kokemukseni mukaan nopeasti transsendenssin kokemiseen ja autuuden tiloihin. Se on mitä parhain meditaatioharjoitus illalla juuri ennen nukkumaanmenoa ja auttaa kokemukseni mukaan kohtaamaan myös hyväntahtoisia entiteettejä rinnakkaisulottuvuuksissa.
Kaikkia näitä kokemuksia yhdistää tietynlainen autuuden kokeminen. Suosittelenkin jokaista joogia tai henkistä etsijää vähitellen tutkimalla löytämään polkunsa jonka kanssa resonoi.
Tyhjästä on pyhä nyhjästä 